Näillä kotisivuilla esiintyvät pääosissa belgianpaimenkoirat Nitro (Dubion Buzzy Cat, kasv. Katri Moisala), poikansa Ziggy (Dubion Kung-Fu, kasv. Katri Moisala) ja schipperke Putte (Fandal's Napoleon, kasv. Kristiina Salo). Perheemme huoltajana toimin minä, Arja Kettunen, jonka yli 20-vuotisesta koiraharrastushistoriasta on koottu paloja näille sivuille. Asumme Joensuussa, Pohjois-Karjalassa.

Tässä faktaa koiramaisesta taustastani

 Lapsuuteni oli saksanpaimenkoiraväritteistä. Setäni Martti Kettunen oli aktiivinen ja menestynyt palveluskoiraharrastaja (mm. suojelun Suomen mestari) ja niinpä oli itsestään selvää, että ensimmäiset omat koiranikin olivat saksanpaimenia, Jasu (Merisaimon Jasser) & Aldo (Fankan Renaldo, kasv. Hillevi Oksanen).

Näiden poikien jälkeen tulivat tervuerenurokset Elmo (Mustanaamion Ultimatum, kasv. Mervi Aminoff)
& Ruotsin tuonti Penni (Ajax-S, kasv. Sirkku Taipale). Ensimmäisten koirieni kanssa minulla oli huonoa tuuria, jouduin luopumaan niistä nuorina koirien sairauksien ja mm. eläinlääkärin tekemän hoitovirheen vuoksi.

Pennin kanssa samaan aikaan minulla oli groenendael narttu Pepsi (Hiidenkirnun Michelin, kasv. Tarja Hyttinen), joka oli ilonani 14 vuotta. Pepsillä teetin muutaman pentueen kennelnimellä Hi-Tech.
H-pentujen ( Hip Hop, Hat Trick & Hick Up) isä oli Moujik de la Quièvre ja I-pentujen (Incognito, Idol, Inxs, Innuendo, Iggy Pop) isä oli Valkohampaan Quicksilver.

Pepsin kaveriksi otin sijoitukseen Hyttisen Tarjalta (kennel Hiidenkirnun) Ranskasta tuodun tervuerennartun Didy de la Prairie de la Sommerau, ”Centti”, kasv. Francis Rauner kennel La Prairie de la Sommerau. Sillä Tarja teetti yhdet pennut (Hiidenkirnun P:t), isänä Ulysse du Parc de Pathyvel. Valitettavasti Centti alkoi saada epileptistyyppisiä kohtauksia aikuisiässä ja samantyyppisiä kohtauksia tuli myös useammalle pennulle P-pentueessa. Centti eli kuitenkin kunnioitettavan 13 vuoden ikäiseksi.

Centin kohtausten vuoksi kasvattaja Francis Rauner halusi antaa minulle korvauksena pennun.
Päädyin tervueren narttuun, joten hain Ranskasta Sagan, Saga de la Prairie de la Sommerau.
Saga oli sijoituksessa Jaana Almilla 4-vuotiaaksi ja on nyt siis Jaanan oma koira.

Pepsin myötä olin ihastunut mustiin belgeihin ja tuota sarjaa jatkoi gn Black Master’s Generous Genie alias Gini, kasv. Ritva Salmi kennel Black Master's. Ginistä jouduin luopumaan nisäkasvaimen vuoksi keväällä –08 sen ollessa 13-vuotias. Ginin kanssa yhtä aikaa minulla ovat olleet siis nykykoiristani Nitro ja Ziggy. Ensimmäisen omistamani pienen koiran vaativaa virkaa toimittaa Putte. Putte luulee kuitenkin olevansa iso ja mahtava belgianpaimenkoira, mikä ei tuolla koolla ja massalla ole välttämättä ihan viisasta..

Yhdistystoiminnassa olen tehnyt monenlaista. Ensiaskeleet tällä saralla otin Joensuun seudun palveluskoirayhdistyksen (Josepa) johtokunnan varajäsenenä ja JOSEPA-jäsenlehden perustajana 80-luvun alkupuolella. Toimitin lehteä 11 vuotta. Lisäksi olen ollut Josepassa sihteerinä ja erinäisissä tehtävissä kokeissa, näyttelyissä ja muissa tapahtumissa. Suomen Palveluskoiraliitto on myöntänyt minulle pronssisen & hopeisen harrastusmerkin sekä pronssisen & hopeisen ansiomerkin.

Pohjois-Karjalan Kennelpiirin kehätoimitsijana olen toiminut vuodesta –87 ja kolmen vuoden ajan istuin piirin johtokunnassa.

Hyttisen Tarjan kanssa polkaisimme paikallisen belgitoiminnan käyntiin kymmenen vuotta ennen virallisen paikallisosaston perustamista eli yli 20 vuotta sitten. Tuolloin toiminta oli ”epävirallisen alueryhmittymän” järjestämää. Olen ollut Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys ry:n paikallisosaston Susirajan Belgialaisten (Suber-belgit) puheenjohtajana sen virallistamisesta alkaen. Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksessä olen toiminut mm. sihteerinä. Yhä edelleen olen belgiyhdistyksen palkintovastaava. Olen saanut SBPKY ry:n ansiomerkin. ja SBPKY anomana sain Suomen Kennelliiton hopeisen ansiomerkin vuonna 2007.

ylös

 

©SusannaM